Kylmänä talviyönä kolmetoista entistä luokkatoveria kokoontuu eristäytyneelle saarelle Tukholman ulkosaaristossa. Se, mikä alkaa luokkakokouksena, muuttuu nopeasti paranoian täyttämäksi yöksi, jossa vanhat haavat revitään auki – psykologiseksi painajaiseksi, joka voi päättyä vain yhdellä tavalla.
Sama yö. Sama paikka. Sama kylmyys.
Kaksi elokuvaa, jotka kuvaavat saman yön vastakkaisista näkökulmista
Kumpikin elokuva toimii täysin itsenäisesti ja voidaan katsoa missä järjestyksessä tahansa.
Yhdessä ne muodostavat suuremman kokonaisuuden, jossa yleisön käsitys syyllisyydestä, motiiveista ja moraalisesta merkityksestä muuttuu sen mukaan, kumman näkökulman kautta tarinaa seurataan.
Sama paikka. Samat ihmiset. Sama yö. Mutta ei sama totuus.
Elokuva 1 – Viimeinen Tapaaminen
Kolmetoista entistä luokkatoveria kokoontuu jälleennäkemiseen eristyksissä olevalle saarelle Tukholman saaristossa. Illan muuttuessa yöksi vanhat suhteet, haudatut muistot ja kasvava epäluulo alkavat kiertyä kohti jotakin tappavaa.
Suljettu, ensemblevetoinen Nordic noir -trilleri syyllisyydestä, ryhmädynamiikasta ja väkivallasta, joka on pysynyt piilossa aivan liian kauan.
Elokuva 2 – Viimeinen Kosto
Sama yö kerrottuna tappajan näkökulmasta.
Se, mikä aluksi vaikutti kaaokselta, väärinkäsityksiltä ja sattumilta, paljastuu kantavan mukanaan motiivin, suunnan ja paljon synkemmän logiikan.
Psykologinen trilleri kostosta, traumasta, rakkaudesta ja moraalisen merkityksen muutoksesta – joka pakottaa katsojan arvioimaan uudelleen sen, minkä hän luuli ymmärtäneensä.
Sama paikka voi kantaa erilaisia totuuksia.
Miksi kaksi elokuvaa?
Ensimmäisessä elokuvassa katsoja kokee yön ryhmän ahdistuksen, epäluulon ja hajoamisen sisältä käsin.
Toisessa elokuvassa näkökulma vaihtuu, ja se, minkä luuli ymmärtäneensä, saa uuden merkityksen.
Ensimmäinen elokuva esittää kysymykset. Toinen muuttaa vastaukset.
Elokuvat voi katsoa erikseen tai kummassa tahansa järjestyksessä. Se, kumpi nähdään ensin, synnyttää erilaisen katsomiskokemuksen. Järjestyksestä riippumatta ne syventävät ja vahvistavat toisiaan.
Sävy ja maailma
Elokuvat liikkuvat tummassa pohjoismaisessa thrillerimaisemassa, jossa talvi, eristyneisyys, hiljaisuus ja inhimillinen jännite kantavat tarinaa.
Se on maailma, jossa luonto ei tarjoa lohtua, jossa hiljaisuus ei merkitse rauhaa ja jossa ihmissuhteet muuttuvat yhä vaarallisemmiksi yön edetessä.
Elokuvat eivät rakennu ensisijaisesti spektaakkelin varaan, vaan psykologisen paineen, alatekstin, syyllisyyden, kontrollin ja hienovaraisten siirtymien varaan, joilla on suuret seuraukset.
Luonto ei tarjoa helpotusta. Se lisää painetta.
Tilanne – kehitysvaihe
Projekti käy parhaillaan keskusteluja ruotsalaisten ja kansainvälisten tuotantoyhtiöiden kanssa, painopisteenä pohjoismainen ja eurooppalainen yhteistuotanto.
Keskeiset tiedot
• Molemmat pitkän elokuvan käsikirjoitukset ovat valmiit ruotsiksi ja englanniksi.
• Kehitetty kahden pitkän elokuvan toisiinsa kytkeytyväksi duologiaksi.
• Romaanisovituksia kehitetään rinnakkain.
• Kansainvälisesti huomioitu toistuvien korkeiden sijoitusten ansiosta: Viimeinen Tapaaminen on ollut finalisti kahdessa kansainvälisessä käsikirjoituskilpailussa.
Viimeinen Kosto on ollut finalisti kolmessa ja on myös voittanut kansainvälisen käsikirjoituskilpailun.
Ainutlaatuinen kerronnallinen rakenne (USP)
• ”Yksi yö, kaksi elokuvaa” – ainutlaatuinen ja vientikelpoinen asetelma Nordic noirin piirissä
• Yhteiset miljööt ja ensemble – korkea kustannustehokkuus yhteistuotannossa
• Selkeä kansainvälinen pitch: One night – two perspectives
• Saaristo, lumi, eristyneisyys – vahva pohjoismainen identiteetti ja visuaalinen ilme
• Psykologinen intensiteetti, ensemblekeskeisyys, veitsenterävä käänne
• Vahva yhteistuotantopotentiaali: kaksi elokuvaa = kaksinkertainen arvo, tehokas logistiikka, yhteiset kuvausjaksot
Elokuvat on suunniteltu skandinaavista ja eurooppalaista yhteistuotantoa varten, vahvalla ruotsalaisella ytimellä. Projekti, jossa miljöö, ensemble, sävy ja kaksoisformaatti luovat korkeaa tuotannollista tehokkuutta ja kansainvälistä ulottuvuutta.Hahmot
Duologiaa kantaa ensemblevetoinen dynamiikka, jossa ihmissuhteet, syyllisyys ja vallan hienovaraiset siirtymät muuttuvat ratkaiseviksi.
Oikeudet ja saatavuus
Pitkän elokuvan ja sovitusoikeudet saatavilla.
Käsikirjoitukset ovat saatavilla ruotsiksi, englanniksi ja amerikkalaisena versiona.
Kansainväliset yhteistuotantokeskustelut ovat käynnissä.
Kun yö on ohi, paine jää jäljelle.
Tekijästä
Staffan von Zeipel on käsikirjoittaja ja tekijä, joka keskittyy rajattuun ympäristöön sijoittuviin psykologisiin trillereihin sekä henkilövetoisiin genre-elokuviin. Hänen tarinansa rakentuvat moraalisen paineen, ryhmädynamiikan ja jännitteen ympärille – jännitteen, joka kasvaa hahmojen omista valinnoista pikemminkin kuin ulkoisista uhista.
Hän on The Reunion -duologian luoja – Nordic noir -henkisen kaksiosaisen elokuvakokonaisuuden, joka koostuu elokuvista Viimeinen Tapaaminen ja Viimeinen Kosto. Kaksi pitkää elokuvaa sijoittuvat samaan yöhön, samaan paikkaan ja saman ensemblen ympärille, mutta eri näkökulmista – kehitettyinä kansainvälistä yhteistuotantoa ja kustannustehokasta back-to-back-tuotantoa varten.
Staffanin kaksi käsikirjoitusta ovat saaneet kansainvälistä tunnustusta, muun muassa finalistisijoituksen Palm Springs International Screenplay Contest -kilpailussa sekä voiton International Movie Awards -kilpailussa.
Yli 15 vuoden kokemus monimutkaisten projektien johtamisesta selkeiden määräaikojen ja moniammatillisten tiimien kanssa on antanut Staffanille vahvan kyvyn jäsentää, muokata, kuunnella ja priorisoida sitä, mikä parhaiten palvelee projektia. Hän näkee käsikirjoituskehityksen yhteisenä ja iteratiivisena prosessina, jossa materiaalia voidaan testata, syventää ja hioa tiiviissä dialogissa tuottajan, ohjaajan ja dramaturgin kanssa.
Hänen tavoitteensa on olla sitoutunut ja joustava luova kumppani: tuoda jatkuvuutta duologian narratiiviseen arkkitehtuuriin ja temaattiseen ytimeen, samalla kun dialogi, roolit, rytmi ja rakenne kehittyvät yhdessä luovan tiimin kanssa.
Tavoitteena on luoda mahdollisimman vahvat elokuvat – ei lukita materiaalia, vaan jalostaa sitä menettämättä sen keskeistä DNA:ta: syyllisyyttä, ryhmädynamiikkaa, vanhoja rooleja ja vaihtuvia näkökulmia.